Kerroin aiemmin, että pidimme Mimmille unikoulua Jay Gordonin oppien mukaan hänen ollessaan juuri tasan 1-vuotias. Unikoulun jälkeen nukuimme hyvin ja meillä oli rytmi, aina siihen asti kunnes matkustimme Kiinaan isäni luokse tammikuun lopussa. Kuuden tunnin aikaeron vuoksi meillä meni hetki päästä uuteen unirytmiin (vain muutama yö tosin) ja annoin Mimmin juoda maitoa myös öisin. Kuitenkin öiden tasoituttua noin viikon kuluttua päätin siirtyä taas rytmiin, eli 21-05/06 unta, yksi imetys ja lisää unta 08-09 asti. Tämä onnistui hyvin ilman suurta protestia, ja isäni luona ollessa Mimmi nukkui ensimmäisiä kertoja jopa yli 10 tuntia heräämättä. Rupesin pohtimaan josko hän olisi tosiaan valmis jo nukkumaan koko yön heräämättä. Vielä unikoulun jälkeenkin kun tuntui, että se 05-06 aikaan tapahtuva syöttö oli "pakollinen", eikä Mimmi suostunut nukkumaan sen yli vaan tuntui aina oikeasti nälkäiseltä siihen aikaan.
Nepaliin tultaessa rytmi sekottui taas hieman, ja sitten Mimmi olikin pitkään kipeä. Koko sairasajan eli lähes kaksi viikkoa hän heräili useita kertoja yössä ja annoin hänelle aina maitoa kun hän halusi. Suunnittelin, että siirrymme rytmiin taas heti hänen tervehdyttyään. Suunnitelmat kuitenkin vähän muuttuivat! Ensinnäkin Mimmi kehitti aivan yllättäen todella epämiellyttävän tavan työntää kättään paitani sisään ja nipistellä toista rintaa imettäessä. Tämä oli heti sairastelusta toipumisen jälkeen aivan pakkomielteistä ja varsinkin öisin hän ei pystynyt nukahtamaan lainkaan ilman tätä käsikosketusta. Hän olisi kyllä nukahtanut ilman imemistä, mutta ei ilman, että sai pitää käden paitani sisällä! Tuo hipelöiminen on kuitenkin niin epämiellyttävän tuntuista, että en voi vaan antaa hänen tehdä sitä. Ehdin yrittää yhtenä yönä jättää yhtä imetystä pois ja siitä seurauksena oli todelliset itkupotkuraivarit. Aiemmin unikoulua käydessä protestointi oli hyvin pientä ininää ja sängyn ympäri pyörimistä, ei siis mitään verrattuna näihin raivareihin. Lopulta oli pakko taipua antamaan maitoa. Sitten äitini ja siskoni tulivatkin tänne Nepaliin luoksemme pariksi viikoksi ja päätin, etten heidän vierailunsa aikana voi ruveta käymään läpi niin isoa projektia kun tuosta unikoulusta vaikutti tulevan. Keskityin siis kahden viikon ajan vain kitkemään Mimmin uutta tapaa työntää sitä toista kättä paidan sisään imettäessä ja myös usein muutoinkin. Järjestelmällisellä torjumisella pikkuhiljaa sainkin häntä lannistumaan ja viimeisinä öinä ennen vieraiden lähtöä hän jopa söi muutamia kertoja yöllä ilman, että se käsi oli taukoamatta hyvin voimakkaasti pyrkimässä paitani sisään. Pieniä voittoja!
Kun vieraat olivat lähteneet päätin aloittaa alusta unikoulun Jay Gordonin tyyliin. Odotin aika pitkään (henkisesti) sopivaa hetkeä ja kun aika rupesi tuntumaan kypsältä niin aloitimme uudestaan unikoulun. Päätin aloittaa hieman kevyemmin, sillä pelkäsin samanlaista hurjaa raivokohtausta kun aiemmalla yrityksellä. Ajattelin siis aluksi, että jätän imetyksiä pois yksi kerrallaan tai vain muutaman alkuyöstä aluksi ja sitten pidennän pikkuhiljaa maidotonta aikaa. Ensimmäisenä yönä imetin ensimmäisen kerran klo 03 aikaan, mutta yllättäen Mimmi tuntuikin hyväksyvän tämän "uuden" järjestelyn ja jo heti seuraavana yönä hän nukkui 8 tuntia putkeen heräämättä. Samoin hän ryhtyi samantien myös nukahtamaan jälleen illalla niin, että päästää itse rinnasta irti ennen nukahtamista ja kääntää kylkeä tai pyörii hetken ennen kuin nukahtaa. Tämän jälkeen yöt ovat sujuneet tosi mukavasti, Mimmi on heräillyt kyllä usein aamuyöstä ja muutaman kerran itkeskellyt hetken, mutta nukahtanut aina hyvin nopeasti uudestaan. Hän ei ole myöskään edes kovasti yrittänyt öisin työntää käsiään paitani sisälle vaan on tyytynyt kainalossa olemiseen. Olen imettänyt aamuisin puoli kuuden maissa ja tästä olisi tarkoitus pikkuhiljaa siirtyä koko yön nukkumiseen niin, että imetys tapahtuisi vasta kasin pintaan kun hän herää.
Ehdin jo välillä ajatella, että ehkä näitä yösyöttöjä nyt sitten pitääkin jatkaa ja että eihän tässä kiire ole vieroittaa. Tiedän paljon ihmisiä, joiden lapset ovat syöneet öisin ainakin kaksivuotiaiksi saakka. Minä kuitenkin rupesin kokemaan siinä Mimmin lähestyessä vuoden ikää yöheräämiset jo vähän raskaiksi, ja kyllä se vaan niin on, että on ihan mahtavaa nukkua kunnon pätkä yöllä ilman, että on välttämättä edes herättävä ollenkaan saatika imetettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti