tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kodin rakennusta Nepalissa

Asumme täällä Kathmandussa mieheni suvun mailla, ihan Kathmandun turistikeskustan Thamelin ytimessä. Onneksi tämä maaplänttimme ei ole tien vieressä vaan syrjässä keskisuuren Stupa-temppelin takana.

Kathmandu on kaupunkina hyvin köyhä, pölyinen, täynnä meteliä ja suitsukkeen tuoksua. Kadut on täynnä hurjastelevia moottoripyöriä, tavallisia pyöriä, riksoja ja pieniä takseja. 15-kuisen ei voi ihan vielä antaa kävellä siellä itse. Useimmat asumukset ovat todella pieniä ja niissä asuu paljon ihmisiä. Talot ovat myös tosi lähellä toisiaan. En tiedä saisiko näin sanoa, mutta olen tosi onnellinen, että mieheni perheen koti on normaalia suurempi ja suku hiukan rikkaampi. Vaatisi aika suurta sopeutumista varsinkin lapsen kanssa, jos asuminen täällä poikkeaisi tosi suuresti meidän länsimaisista standardeista..

Aiemmilla visiiteillä asuimme hiukan eri tavalla, sillä suvulla oli perinnönjakoasiat hiukan kesken. Silloin meillä ei ollut kunnollista vessaa, eikä generaattoria. Täällä säännöstellään sähköä niin, että sitä annetaan vain joitain tunteja vuorokaudessa. Esimerkiksi tammikuussa oli aika askeettista kun auringonlaskun jälkeen iltakuudelta oli jo sysipimeää, kylmä koska täällä ei ole sisätilalämmitystä, ei internettiä, ei telkkaria, ei lämmintä vettä... eikä siis paljoakaan tekemistä.

Nyt onneksi tilukset on jaettu ja olemme muuttaneet uuteen taloon toiselle puolelle tonttia. Tämä talo on kolmikerroksinen ja mieheni isä on rakennuttanut itselleen keskikerrokseen mukava asumuksen, jossa on niin hieno vessa, että sitä on kuulemma monet käyneet ihastelemassa :) Muutenkin asunto on siisti ja hieno.

Meille (minulle, miehelleni ja Mimmille) on tällä hetkellä rakentumassa alakertaa pieni "kolmio". Kooksi arvelisin ehkä noin 30 neliömetriä :) Työmiehet siellä tekevät pitkää päivää, tällä hetkellä asetellaan vessaan kaakeleita, jotka minä sain valita. Valitettavasti sinisiä vaihtoehtoja oli vain kaksi :D Halusin siniset, koska aion maalata makuuhuoneen, jossa vessa sijaitsee, myös siniseksi. Olohuoneestamme tulee mintunvihreä, joka on täällä hyvin yleinen talojen väri ja pienestä työhuoneesta ehkä pastellivioletti.

Odotan kovasti talon valmistumista, sillä tällä hetkellä asumme pienessä huoneessa toisessa rakennuksessa. Huone on niin pieni, ettei Mimmillä ole siellä oikein mitään tekemistä. Tylsistyminen uhkaa joka ilta kun aurinko laskee kuudelta, eikä pihalla siis enää näe leikkiä.

Ainut asia, jonka vielä koen hiukan hankalaksi on se, että keittiö on eri rakennuksessa, ja sinne pitää kiivetä hyvin jyrkkiä portaita pitkin, joita Mimmi ei opi kulkemaan vielä pitkään aikaan. Tähän ei kuitenkaan ole tulossa muutosta ilmeisesti. Minulle nuo ruoka-asiat ovat jollain lailla hankalia, ja täällä erityisesti. Tällä kertaa elämää helpottaa huomattavasti se, että olen oppinut pitämään nepalilaisesta ruoasta :) Voin siis ainakin ravintolassa tilata mitä tahansa kasvisruokaa, kun aiemmin vaihtoehtoja oli usein yksi tai kaksi. Miehen pitäisi ruveta kokkailemaan kotona, mutta nyt ensimmäiset päivät olemme olleet laiskoja ja syöneet vain ravintolassa. Kotona syömistä hankaloittaa myös hiukan se, että jääkaappi toimii vain kun on sähköä, enkä siis uskalla luottaa, että siellä ruoat säilyisi kovin pitkään.

Tähän mennessä päivärutiineihin on kuulunut herääminen noin kello 8. Mimmi haluaa heti lähteä ulos, joten mies vie hänet Stupan pihalle leikkimään ja sillä aikaa minä olen laittautunut päiväkuntoon, siivoillut tai käynyt kuntosalilla. Aamurutiineihini kuuluu hakea keittiöstä pulloilla vettä, jonka suodatan Brita-kannulla. Ostamme siis kotiin isoja lähdevesipöniköitä juomavedeksi. Päivät on koostuneet kaverien tapaamisista, kuntosalilla käynnistä ja kaikenlaisesta tavaran hankkimisesta uutta asuntoa ja elämää varten. Onneksi tämä on halpa maa, pienillä säästöillä saa jo hankittua paljon. Aurinko laskee kuuden aikoihin koko vuoden ympäri. Sen jälkeen olemme käyneet vielä ravintolassa syömässä ja Mimmi on käynyt nukkumaan 9 aikoihin. Yritän vielä aikaistaa tätä ja saada hänet nukkumaan jo kahdeksalta, sillä olisi huomattavasti helpompaa olla hereillä vain valoisan aikaan kun hän pystyy leikkimään ulkona. Ainakin niin kauan kunnes saamme oman asuntomme käyttöön. Nyt meillä on onneksi generaattori, joten valoa riittää myös auringonlaskun jälkeen ja tietokonetta ja internetiä voi käyttää.

Shanghaissa vietetyn kuukauden jälkeen, jonka olin 24/7 Mimmin kanssa ja hänen viihdyttäjänään, on ollut tosi virkistävää saada täällä vähän omaakin aikaa, kun mies, appiukko+tyttöystävänsä sekä kaverit ja jopa pihan naiset ovat pitäneet seuraa Mimmille. Mimmi selvästi nauttii täällä olosta ja viihtyy varsinkin Stupan pihalla puuhailemassa ja katselemassa.

Pihalla. 
Linnut on tosi hauskoja. Itse en niistä oikein välittäisi.

Mandukassa on hyvä kantaa selässäkin nykyään.

Appiukon olohuoneen väritystä. Nepalissa käytetään värejä vähän rohkeammin kuin meillä Suomessa.

Keittiön portaat. Alaspäin pakko pitää kaiteesta, eli vaan toiseen käteen mahtuu tavaraa. 

Öisin on vielä kylmä (veikkaisin 10-15 astetta), joten ostin Mimmille paksun collegepuvun. 
WC:n rakennus alkutekijöissään. 

Yksi päivä satoi, tuli käyttöä sadevaatteille. Olisi ehkä pitänyt tuoda kumpparit kun en tiedä löytyykö täältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti