Niiden sijaan ostimme Graigslistin kautta käytettynä pikkuisen strollerin, johon tuon meidän autonistuimen saa päälle! Noilla pyörillä ei Suomen talvessa paljon rullailtaisi, eikä kyllä paljon muutenkaan muualla kuin kaupungin asfaltilla, mutta tänne ne sopivat hyvin.
Maksoimme näistä 15 dollaria, eli halvalla lähti. Nämä lähtevät varmasti myös parin kuukauden päästä mukaan Pekingiin, joka on melkoisen asfaltoitu kaupunki sekin.
Tykätään kuitenkin kantaa vauvaa enemmän kuin pitää häntä rattaissa, joten rattaat toimivatkin lähinnä tavarakärryinä. Vauvakin selvästi nauttii kantorepussa olemisesta ja viihtyy siellä erittäin hyvin koko päivän meidän turisteillessa. Tuntuu entistä luonnollisemmalta nyt lämpimämmässä ilmanalassa pitää vauvaa kantorepussa rintaa vasten ja nauttia läheisyydestä. Vauvakin tuntuu olevan sitä tyytyväisempi ja rauhallisempi mitä enemmän olemme liikkeellä hänen kanssaan. Tämä käy ihan järkeenkin tietysti, huomattavasti luonnollisempaa vauvalle liikkua vanhempien mukana jatkuvasti paikasta toiseen ja nähdä siitä turvalliselta aitiopaikalta elämää ja ihmisiä, kuin maata kotona yksin lattialla tai sängyssä ja tavata vain satunnaisia vieraita näin kärjistettynä. Vauva myös nukkuu melkeinpä paremmin kantorepussa meidän ollessa liikkeellä kuin kotona.
(Tämä postaus lähti vähän rönsyilemään, mutta sain juuri luettua loppuun todella hyvän kirjan The Continuum Concept, jossa pohditaan sitä mikä on oikeasti ihmiselle ja vauvalle luonnollista elämää. Iso osa sitä on se, että vauva kulkee sylissä mukana kaikkialle aikuisten elämään ja saa jatkuvasti paljon kokemuksia ja tuntemuksia sen sijaan, että vauvan tultua elämä jumittuisi kotiin vauvan maatessa liikkumatta sängyssään, hiljaisuudessa ja pahimmillaan yksinäisyydessä. Kunhan vauvalta ehdin, kirjoitan tästä kirjasta varmasti piiitkän postauksen!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti