tiistai 23. elokuuta 2016

Nepalissa taas!

Olemme olleet nyt viikon Kathmandussa takaisin. Viime kerralla tänne tullessa kirjoittelin, kuinka paikka tuntui heti kodilta ja Mimmi viihtyi täällä niin hyvin, että oli todella vaikea päätös kun jouduimme lähtemään takaisin Suomeen homeongelmien takia.

Tällä kertaa tänne tulo ei ole sujunut ihan yhtä iloisesti, minulta nimittäin. Lapset ovat kyllä sopeutuneet yhtä helposti kuin aina. Mimmi ei ole kertaakaan kaivannut vielä Suomeen vaikka on nyt jo lähes 4-vuotias ja ymmärtää esimerkiksi, että nyt emme näe sukulaisia ja ystäviä pitkään aikaan. Itselleni tämä kerta taas on ollut ensimmäinen kun mietin ihan tosissani ensimmäisenä iltana, että mitähän ihmettä teen täällä toisella puolella maapalloa. Tähän saattoi vaikuttaa esimerkiksi se, että saapuessamme satoi kaatamalla vettä, oli sysipimeää, koko pihamme täällä on täysin myllätty rakennustyömaaksi ja joudumme nukkumaan appivanhempien pienessä sängyssä (josta Mimmi putoaa joka yö, oikeastaan hän on nukkunut vain yhden yön sängyssä ja muut yöt jäänyt lattialle). Pääsin onneksi yli epätoivon ajatuksista aika äkkiä mutta ei täällä vielä mitään hip-hurraa fiiliksiäkään ole ollut.
Kotiovelta kuva: portaat keittiöön..

Asumme nyt edelleen appivanhempieni kahden huoneen talossa ja he nukkuvat varastohuoneessa (argh!). Päivisin olemme täällä tietysti kaikki. Olisi kiva olla ulkona enimmäkseen, mutta täällä on vielä niin polttava aurinko, että suuren osan päivästä se on vaan liikaa. Vaikeaksi tässä asumisen tekee se, että tämä asunto on toisessa kerroksessa, ja keittiö on vielä erikseen sellaisten portaiden päässä, että vähän saa jännittää lasten kanssa jatkuvaa kiipeilyä sinne. Kaikista vaikeinta täällä asumisessa on aina ollut ruokailuasiat, sillä olen todella mielikuvitukseton kokki :D Aiemmin oli kyse vain itsestäni, mutta nyt tietysti lisänä pitäisi pystyä tarjoamaan lapsille terveellistä ruokaa. Mimmillä on vielä nirsokausi päällä, hän söisi vain leipää, nuudelia ja riisiä!

Ryhdyimme heti etsimään omaa asuntoa nyt siihen saakka kunnes uusi talo rakentuu tähän pihallemme. Appiukko siis rakennuttaa tähän oman talonsa viereen taloa, johon tulee neljä asuntoa. Yhdessä niistä me voisimme asua. Epäselvää tietysti on vielä, että ehtiikö tuo talo edes valmistua ennen kuin lähdemme takaisin Suomeen. Ajattelimme siis vuokrata itsellemme pienen asunnon tästä läheltä. Mutta kävikin ilmi, että yksi ystävämme etsii myös taloa ja päätimmekin muuttaa hänen kanssaan yhdessä isompaan taloon. Joudumme vaan odottamaan vielä viikon, että hän saapuu tänne.

Mimmi haluaisi jatkuvasti katsella työmaahommia.


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Synnytyskertomus: Vesisynnytys kotona

Synnytyksen alku oli siitä hauska, että tiesin milloin se tapahtuu :) Laskettu aikani oli 2.11 ja Kätilökoulun pääsykokeet 4.11. Olin kertonut kaikille, että synnytän varmasti 5.11, pääsykokeiden jälkeen. Pääsykokeissa istuessa tuli muutamia kunnollisia supistuksia ja mietin, että kunhan iltapäivän haastattelun vielä ehdin käydä, sitten saa syntyä <3 Tauolla kävin intialaisessa buffetissa ja fiilistelin viimeistä lounastani vauva mahassa ;,)

Illan mittaan tuli hyvin vaimeita supistuksia ja nukkumaan mennessä katselin mahaa peilistä ja mietin, että olenko oikeasti valmis nyt synnyttämään. Alkuyöstä havahduin välillä supistuksiin, kunnes klo 23:30 yhtäkkiä pomppasin pystyyn ja tunsin kuinka lapsivettä holahti reippaasti. Toisaalta oli hienoa tietää, että nyt se ihan oikeasti alkaa. Toisaalta olin tosi ristiriitaisissa tunnelmissa. Olin varautunut kaikkeen muuhun, mutta ollut täysin varma, että vesienmenolla se ei ala. Tästä yllätyksestä johtuen varmasti alkuun pääsemisessä kestikin. Valvoin kynttilänvalossa sohvalla synnytysaffirmaatioita kuunnellen ja kävin mielessäni läpi sen kaiken pettymyksen, jos supistukset ei alkaisikaan, jos joutuisin sairaalaan, jos tulisi infektion merkkejä, jos menisi sektioon saakka… ja itkin reippaasti.

Sain nukuttua hiukan ja heräsin klo 05 kun esikoinen heräsi ja tuli viereeni sohvalle. Oli ihana viettää hänen kanssaan siinä viimeinen aamu kahdestaan ennen kuin isänsä vei hänet hoitoon. Sen jälkeen juttelin ihanan kätilöystäväni kanssa, joka vakuutti minulle, että synnytys lähtee hyvin käyntiin ja aikaa on runsaasti. Yhtäkkiä kaikki näyttikin paljon yön tunnelmia valoisammalta ja supistukset lähtivät hyvin käyntiin. Tein vielä viimeisen vihermehun voimaksi ja sitten keskityin synnytysaffirmaatioihin ja rentoutumiseen. Supistuksissa oli alusta asti aika lyhyet tauot, kuten esikoisen kanssa myös.



Tämän jälkeen päivään mahtui vielä kaikenlaista epävarmuutta siitä, kuka tulisikaan kätilökseni ja tämä varmasti sai supistukset välillä lakkaamaan ja välillä voimistumaan. Lopulta kun tilanne selkeni ja tiesin kätilöni+doulani olevan pian matkalla supistukset voimistuivat selvästi ja niiden tauko rupesi lyhenemään ja supistuksia rupesi tulemaan putkeen toisensa perään. Tässä vaiheessa menin ensimmäistä kertaa veteen, ja odotin sen helpottavan huomattavasti. Olikin aika yllätys, että vaikka vesi toi supistuksiin odotetun tauon (itseasiassa se pitkitti tauot huomattavan pitkiksi, mikä oli ihanaa…) niin kipu olikin vedessä paljon kovempi ja erilainen. Maalla ollessa minun oli pakko seistä koko synnytyksen ajan, koska pienikin etunoja teki kivusta sietämätöntä. Nyt vedessä kun nojailin eteenpäin, kipu oli todella repivää, tuntui, että lantio menee kahtia.

Ehdin olla vedessä hetken aikaa kun kätilöni ja doulani saapuivat noin klo 17 ja kätilö kuunteli sydänäänet vauvalta. Ne eivät olleet ihan parhaat mahdolliset, joten nousin ylös ammeesta taas seisomaan. Sydänäänet normalisoituivat nopeasti seisoessani kuivalla maalla ja supistuksetkin olivat taas helpompia. Tajusin myöhemmin, että se repivä kipu yritti kertoa minulle, että etunoja konttausasento ei vaan sopinut minun lantiolleni ja vauvalleni vaan olisi pitänyt ymmärtää, että minun vaan kuuluu synnyttää seisten, lantio jopa takanojassa.

Tähän väliin äitini toi vielä esikoisen käymään vessassa ja vaihtamaan vaatteet. Heidän lähdettyään taas ulos synnytys hyppäsikin ihan eri levelille ja viimeinen puoli tuntia oli aika rajua menoa. Keho rupesi hurjalla voimalla ponnistamaan niin, että myös pallea kramppasi koko supistuksen tehden ns. oksennusrefleksiä. Seisoin ensin mutta kun supistusten tauot taas hävisivät oli pakko päästä veteen. En voinut kuitenkaan enää mennä etunojaan vaan makasin ammeessa mahdollisimman suorana selälläni. Yritin vain pitää koko kroppani rentona ja hengittää kaiken sen kramppaamisen ja tahattoman huudon keskellä. Yhtäkkiä tuli sellainen tunne, että oli pakko kokeilla itse alapäätä ja olikin mahtava tunne kun vauvan pää tuntui jo lähes ulkona. Seuraavalla ponnistuksella vauvan pää tulikin ulos ja pitelin hänen päästään kiinni tauon ajan. Vartalo syntyi nopeasti heti seuraavan supistuksen alussa ja vedin vauvan vatsani päälle.


Mies sai tarkistaa sukupuolen, ja poikahan sieltä tuli <3 Heti syntymän jälkeen soitimme äidilleni, joka toi esikoisen myös katsomaan vauvaa vielä synnytysaltaassa ollessa. Siirryin sitten sohvalle ja esikoinen innoissaan tarkasteli pientä veljeään. Teimme vielä kätilön kanssa paperille istukkataidetta ja doulani teki minulle istukkasmoothien :P Vielä ennen heidän lähtöään söimme vauvan syntymäpäiväkakkua ja joimme juhlan kunniaksi lasilliset vuoden 1980 viiniä, jonka kummitätini osti minulle Californiasta syntymävuonnani 1984. Viini oli siis odottanut tätä tarpeeksi tärkeää juhlaa jo 35 vuotta. Ja oli vielä hyvää <3





tiistai 10. marraskuuta 2015

5.11.15

Odotus on päättynyt, haikealla mielellä muistelen enää isoa mahaa. Olisin mielelläni fiilistellyt raskautta vielä hetken aikaa mutta olin myös oikein hyvällä mielellä valmis synnyttämäänkin.

Synnytys alkoi laimeilla supistuksilla ja muutama tunti myöhemmin vesien menolla 4.11 juuri ennen puoltayötä. En tiedä miten parhaiten kuvaisin synnytystä. Siinä meni harva asia niinkuin oli kuviteltu tai suunniteltu ja jouduin käymään läpi useita erilaisia pohdintoja, oivalluksia ja antautumista tilanteille. Sattui asioita, jotka olisi voineet tehdä kokemuksesta jollain lailla negatiivisen tai ikävän, mutta edellisen synnytyksen pettymyksen jälkeen olin niin valmistautunut kohtaamaan kaiken ja ottamaan opetukset vastaan, että lopulta synnytyksestä ja varsinkin omien asioideni työstämisestä siinä jäi todella hyvä ja voimaannuttava kokemus.

Lopulta poika syntyi veteen klo 18.10 illalla 5.11.15, isän, kätilön ja doulan läsnäollessa. Heti pojan synnyttyä soitimme paikalle äitini ja Mimmin, jotka olivat olleet ulkona lähistöllä. Minulle oli tosi tärkeää, että Mimmi pääsi heti näkemään vauvan vedessä vastasyntyneenä ja osallistumaan kaikkeen tapahtuvaan siitä eteenpäin vaikkei juuri syntymähetkellä ollutkaan paikalla.


Kätilö Jenna Hellsten ja innostunut isosisko. 

Vauvan asento ja siihen vaikuttaminen

Viime raskaudessa tiesin loppuvaiheessa, että Mimmi oli pää alaspäin ja selkä vasemmalle, koska tunsin potkut aina oikeassa kyljessäni. Tässä raskaudessa tiesin jo etukäteen hurjasti enemmän vauvan mahdollisista asennoista ja sekä niiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun että siitä miten vauvan tarjontaan voi itse vaikuttaa raskauden aikana. Olenkin seuraillut vauvan asentoa koko raskauden ajan, ihan alkuviikoista lähtien minulla on ollut rutiinina kokeilla kohdun kokoa ja vauvan asentoa aina iltaisin ja aamuisin, maatessani sängyssä. Muistan vieläkin sen jännittävän tunteen kun kohtu alkoi tuntua sellaisena appelsiinin kokoisena möykkynä alkuvaiheessa raskautta, ja siitä pikkuhiljaa kasvoi. Joskus toukokuun lopussa aloin ensimmäistä kertaa tuntea vauvan kohdussa. Silloin se tuntui vain nyrkin kokoisena möykkynä ja liikkeitä aloin tuntea muutamaa viikkoa myöhemmin. Loppukesästä saakka olen pystynyt tunnistamaan vauvan eri asennot ja niitä onkin ollut jännä seurata.

Toisaalta tieto myös lisää tuskaa, eli tällä kertaa kun olen ollut tietoinen siitä kuinka vauvan tarjonta vaikuttaa synnytykseen niin olen varmasti myös huolehtinyt enemmän siitä missä asennossa vauva on, kun taas viimeksi olin autuaan tietämätön ja luottavainen. Toisaalta on hyvä tietää, miten omat elintavat vaikuttavat lantioon ja sitä kautta vauvan asentoon, koska silloin asioihin voi myös vaikuttaa. Tämä vauva viihtyi aluksi pitkään pää alaspäin ja selkä oikealla edessä. Kuitenkin liitoskivuistani johtuen jouduin muutaman kuukauden nukkumaan puoli-istuvassa löhöasennossa, eli kaikista huonoimmassa asennossa vauvan tarjonnan kannalta. Tätä asentoa pitäisi raskaana ollessa välttää kokonaan, ei mitään sohvalla tai nojatuolissa löhöilyä! Luultavasti siis tässä asennossa vietetyistä öistä johtuen vauva rupesi vk:n 30 tietämissä kääntyilemään ja viihtymään sekä poikittain, että perätilassa. Kun vauva kääntyi perätilaan vielä viikolla 33 niin tajusin, ettei ehkä hyvää seuraisi jos jatkaisin loppuraskaudenkin yöt istualtani. Varasin uuden osteopaatin käynnin ja tein päivisin Spinning Babies-harjoitteita vauvan kääntämiseksi. Kahdessa päivässä vauva kääntyi raivotarjontaan, minä olen pystynyt nukkumaan siitä lähtien taas kyljelläni ja vauva on pysynyt pää alaspäin ja selkä vasemmalla. Kävin vielä kolmannen kerran osteopaatilla viikolla 36 ja varsinkin sen jälkeen liitoskivuista on vaan muisto jäljellä. Pystyn nukkumaan taas sekä selälläni, että kyljelläni jopa ilman tyynyä jalkojen välissä.

Suosittelen lämpimästi kaikille raskaana oleville perehtymään hiukan Belly Mappingiin, eli vauvan
Kuva täältä. 
asennon määrittämiseen itse. Esimerkiksi perätilassa olevan vauvan huomaamisesta on iso hyöty kun se tapahtuu tarpeeksi ajoissa. Meidän neuvolassa/sairaalassa siihen puututaan vasta myöhäisillä viikoilla, jolloin kääntymisen todennäköisyys on jo paljon pienempi. Ainoana keinona "hoitaa" perätilaa tuntuu myös olevan ulkokäännös, joka tehdään hyvin myöhään ja leikkaussalivalmiudessa siksi, että siihen liittyy aina mahdollisuus komplikaatioihin ja sektioon joutumiseen, esimerkiksi jos napanuora repeää. Lempeämpi tapa olisi ruveta kiinnittämään huomiota lantion tasapainoon jo paljon aiemmin ja tekemään vauvan kääntymistä tukevia harjoitteita jo mielellään viikon 30 jälkeen, jolloin vauvalla on hyvin tilaa kääntyä. Myös pää alaspäin olevalla vauvalla on lukuisia erilaisia tarjontamahdollisuuksia, joista toiset voivat vaikuttaa synnytystä hankaloittavasti (esim. avosuinen tarjonta). Optimaaliset tarjonnat synnytyksen alkaessa (kuvassa oikealla) ovat sitä todennäköisempiä mitä paremmassa tasapainossa lantio on.

Mielestäni kenen tahansa olisi varmasti hyödyllistä kiinnittää huomiota lantion tasapainoon koko raskausajan läpi. Esimerkiksi useampi käynti osteopaatilla on varmasti rahan arvoista ennaltaehkäisevänäkin ja lisäksi on hyvä sekä kiinnittää huomiota jokapäiväisiin asentoihin että tehdä lisänä erityisiä lantiota tasapainottavia asentoja.

Esimerkiksi tässä artikkelissa annetaan muutama vinkki raskauden aikaiseen olemiseen. Pieni lainaus:

"Birth is essentially a natural athletic event that most modern women are underprepared for.
​Many of the reasons for this are deeply ingrained in culture, and culture helps to shape our anatomy. While women have been birthing naturally for thousands and thousands of years, one important question to ask ourselves is how have our bodies changed during this time? 
For one thing, our western lifestyle has decreased the natural mobility in our bodies, especially in the pelvis."

Lisäksi suosittelen Spinning Babies -nettisivuja, joilta löytyy valtavasti tietoa. Valitettavasti kyllä melko sekavassa muodossa. Suomeksi löytyy muutamia blogauksia aiheesta sekä ainakin Jaga pitää kursseja, joilla käydään läpi tekniikoita sekä raskausaikaan, että synnytyksen aikaiseen käyttöön (kuinka tehdä tilaa lantion eri osiin esim. synnytyksen pysähtyessä vauvan "jumittuessa" johonkin tiettyyn kohtaan). Olen itse käynyt muutamilla Spinning babies kursseilla/luennoilla ja niin on myös moni muu doula/kätilö ympäri Suomen. Henkilökohtaisia vinkkejä voisi siis saada myös etsimällä sellaisen doulan tai muun ammattilaisen, joka osaisi neuvoa yksityisesti.

Kuva täältä.
Vinkki raskaana nukkumiseen: Nuku mahdollisimman paljon vasemmalla kyljelläsi! Ehkä jopa vähän mahalleen päin jos pystyt. Tämä on paras asento saada vauva hakeutumaan optimaaliseen asentoon eli juuri sinne selkä vasemmalle puolelle. Asento auttaa myös suolen toimimista kun sekä painovoima toimii oikeaan suuntaan, että paine tulee sinne paksusuolen loppuosaan. Lisäksi kuten kuvassa havainnollistetaan, jos kärsit yhtään närästyksestä, tämä voi auttaa kun mahanesteet pysyy paremmin mahalaukun pohjaosassa.


Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Lue pääsykokeisiin mieluummin tällaisissa asennoissa kuin puoli-istuvassa löhöilyasennossa. 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Syksyisiä kuvia

Käytiin ottamassa miehen kanssa muutamia kuvia syksyn väreissä. Kuvissa raskausviikko 38+5. Mukava saada muutamia mahakuvia kun edellisestä raskaudesta ei ole mitään kuvia muutamien peiliselfieiden lisäksi :)





torstai 8. lokakuuta 2015

Mihin ne viikot hävisi?

Juurihan vasta elettiin alkuraskautta ja nyt yhtäkkiä tajuan, että alle viikko niin vauva syntyisi jo täysiaikaisena! Ihan viime viikot siis käsillä. En tosin odota vauvaa tulevaksi kuin vasta ehkä lähempänä 41 viikon täyttymistä, mutta käytännössä se voisi hyvinkin syntyä jo parin viikon päästä.

Aika on mennyt ihan huomaamatta ja raskausaika on ollut jopa kiireistä. Sairaanhoitajan töitä olen joutunut vielä tekemään, mutta onneksi kaikki muu mitä olen tehnyt on liittynytkin ainoastaan synnytyksiin ja vauvoihin :)

Loppuhuipennuksena ryhdyin heinäkuussa hoitamaan Aktiivinen Synnytys ry:n verkkokauppaa ja samalla jäsenvastaavan hommia. Viimeinen viikko ennen äitiysloman alkamista olikin aika täynnä kun töiden lisäksi olin mukana viimeisessä synnytyksessäni doulana ja viikonloppu huipentui kovasti odotettuun Kotisynnytysseminaariin Tampereella. 

Ajattelin, että mihinhän sitten kulutan kaiken aikani kun äitiysloma alkaa, mutta kalenteri on kyllä täyttynyt vähän liiankin kanssa ja kaiken Mimmiltä vapaan ajan yritän lukea Metropolian pääsykokeisiin. Jos nyt pääsisisin sisään kätilöopintoihin nuorisolinjan kautta, kun keväällä monimuotokoulutukseen ei tärpännyt :)

Yritän silti saada tehtyä myös raskausmeditaatioita ja -rentoutuksia mahdollisimman usein, enkä ota mistään stressiä :) Raskaus onkin sujunut edelleen todella helposti (liitoskipuja lukuunottamatta) ja ei ole vielä esimerkiksi väsyttänyt yhtään. Tästä voisin veikata, että saan kiittää 21-07 unirytmiä, jonka olen pitänyt kesäkuun alusta saakka muuttumattomana, paria hassua poikkeusta lukuun ottamatta. Vaikka uni on katkonaista niin koen, että vahva unirytmi todella helpottaa elämää.

Viimeinen neuvolalääkäri on jo takana ja tästä eteenpäin tapaankin vain omaa kotiloani sekä ihanaa doulaani Kirsiä, joiden kanssa suunnittelemme tulevaa kotisynnytystä :)

lauantai 3. lokakuuta 2015

Liitoskipuihin helpotusta

Viime raskaudessa sain osakseni hiukan liitoskipuja loppuvaiheessa. Nyt melkein hävettää, että edes juttelin ääneen kärsineeni liitoskivuista silloin :D Ne olivat nimittäin ihan pala kakkua verrattuna siihen millaisista liitoskivuista olen kärsinyt tässä raskaudessa! Ja nytkään en valita ;) Ainakaan vielä. Jotenkin kummasti liitoskivut ovat nimittäin lähes hävinneet!

Ensimmäiset liitoskivut tässä raskaudessa tulivat viikolla 20. Ja ne tulivatkin rytinällä. Tuntui, että reväytin koko nivusten alueen tosi pahasti ja aina kun se jonkun viikon aikana olivat pikkuhiljaa parantunut reväytin uudestaan. Pahin taisi olla kun "kävelin" polvillani pehmeällä sängyllä, iso virhe! Tuntui kuin jalkoja olisi revitty irti, monta tuntia näin painajaisia kivusta yöllä eikä se rauhoittunut levossakaan. Toisella kertaa sain itseni lähes liikuntakyvyttömäksi kun kannoin Mimmiä parinsadan metrin matkan kantorepussa. Tunsin heti, että nyt on nivusilla liikaa painoa, mutta en tajunnut, että kärsisin koko seuraavan viikon.

Onneksi edellisessä raskaudessa ei liitoskipuni rajoittaneet mitään muuta kuin kävelemistä. Silloin nimittäin uskoin siihen yleiseen käsitykseen, ettei liitoskipuja voi millään helpottaa. Nyt taas olen kuullut, että monet ovat saaneet liitoskipuihin kovastikin apua esimerkiksi osteopatiasta, kiropraktikolta tai akupunktio + guasha -yhdistelmästä (jota ainakin Anu Lampinen tekee).

Kävin itse ensimmäisen kerran osteopaatilla 23+3 viikolla, mutta se ei sillä kerralla helpottanut heti saman tien. Tosin se saattoi hyvin auttaakin, sillä liitoskivut helpottivat sen jälkeen todella paljon. Oikeastaan ne katosivat kokonaan päiväsaikaan. Vältin myös tekemästä mitään liikkeitä, mitkä ärsyttäisi liitoksia enää: ei lapsen kantamista, ei sivuttaisaskelia, ei polvillaan kävelyä, ei mitään äkkinäisiä liikkeitä…

Ihmeellistä on, että vastoin yleistä käsitystä siitä, että kivut vain pahenevat loppua kohti, niin nyt liitoskivut ovatkin lähes kadonneet! Oikeastaan ainut mikä jäi vielä vaivaamaan tuon osteopatiakerran jälkeen, oli se, etten pystynyt olemaan lainkaan kyljelläni. Siinä asennossa liitoksiin alkoi särkeä todella paljon ihan muutamassa minuutissa. Jouduin siis pari kuukautta nukkumaan lähes istuen, mikä alkoi pidemmän päälle ahdistaa kun en pystynyt vaihtamaan ollenkaan asentoa yön aikana.

Viikon 30 jälkeen vauva alkoi kääntyillä perätilaan muutamia kertoja. Vaikka se kääntyikin aina takaisin, niin minua alkoi vähän hermostuttaa, sillä juuri sellainen puoli-istuva löhöasento, jossa jouduin nukkumaan, on kaikista huonoin vauvan asennon kannalta. Perätilavauvaa en voisi edes synnyttää kotona, mutta muutkin epäoptimaaliset tarjonnat saattavat pitkittää ja vaikeuttaa synnytystä.

Viikolla 33+1 kävin uudestaan osteopatiassa ja tällä kertaa sillä oli tosi selkeä vaikutus heti: pystyin samantien siitä lähtien nukkumaan jälleen kyljelläni yöt! Iso tyyny jalkojen välissä ja välillä kipuun heräillen tosin. Mutta joka tapauksessa, olen nukkunut kyljelläni, eikä vauva ole enää käynyt kertaakaan poikittain eikä perätilassa sen jälkeen.

Osteopaatti myös selitti minulle mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi syy siihen, miksi minulla tässä raskaudessa oli niin pahoja kipuja, on luultavasti siinä, että imetin Mimmiä vielä tämän raskauden alussa, jolloin relaksiinihormonia on ollut kehossa edelleen paljon edellisestä raskaudesta saakka, ja silloin helpommin paikat asettuu vähän vääriin asentoihin. Hän myös kertoi, että raskauden aikana juuri noiden löysyttävien hormoneiden ansiosta on helppo laittaa lantio ja muut hommat kohdalleen, mutta samasta syystä myös yksikin väärä liike (vaikka juokseminen bussiin) saattaa heilauttaa taas kehon ihan epätasapainoon, eli on vaikea saada juttuja pysymään kohdillaan niin kauan kun raskaus kestää. Tästä viisastuneena täytyy siis muistaa käydä osteopaatilla siinä vaiheessa kun lopettelee seuraavan kerran imetystä, laittamassa kropassa kaikki paikalleen niin, että ne "kovettuu" sitten oikeisiin asentoihin kun "löysytyshormonit" katoaa kropasta :)

Olen yrittänyt nyt pitää kroppaa tasapainossa ja välttää vinoja asentoja, äkkinäisiä liikkeitä jne. mutta tuntuu silti, että yöt on taas alkaneet käydä vähän hankalammiksi. Onneksi minulla onkin jo sovittu uusi aika osteopaatille ensi viikolle (Rv36) ja elättelen toivoa, jos sen jälkeen sivuttaisasento helpottaisi niin, että yöt tulisi jälleen kokonaan kivuttomiksi ;)